Monta tarinaa jää kertomatta

Siinä me istuttiin, Maria ja mie. Se oli yksi niistä tapaamisista, kerroista jolloin kyselin ja kuulostelin vieraalta kuulostavaa kieltä. Kun haistelin vierasta tuoksua, katselin naisen kasvoja ja mietin hänen ikäänsä, yritin lukea hänen mietteensä.

Se oli tasan kuusi päivää sitten. Tasan kuusi päivää ennen kuin täytin vuosia. Kaikki se vieras tuntui tutulta. Se, että istuu peltimajan puisella penkillä ja asettaa jalkansa saviselle maalle kun ovenraosta vilahtaa aavistus ulkomaailman pakahduttavasta kuumuudesta. 

Olin listannut sinä aamuna hyviä asioita viimeiseltä puolelta vuodelta. Listan nimi oli ”Hyvät asiat viimeisen puolen vuoden ajalta”, tuntui että tarvitsin sitä. 

Siinä me istuttiin, minä kuluneissa farkuissa, ja siinä istui Maria verkkohatussaan, pilkukkaassa paidassaan ja kietaisuhameessaan. 

Hän sanoi, että saa voimaa ystävistään, siitä että voi auttaa ja saa tukea. Ja siinä me oltiin, kaksi vierasta niin kaukaa. Tuijotin Marian rauhallisia kasvoja ja ymmärsin häntä täysin. Sanoin, että ymmärrän, ymmärrän sua niin hyvin. Maria sanoi, ettei mieti menneitä, vaan pitää ajatukset hyvissä asioissa, joita hänellä on. Olin tajunnut saman sinä aamuna.

En ollut enää se valkoinen, eikä hän se pakolainen. Vaan me oltiin me, kaksi naista, jotka olivat päätyneet samoihin aatoksiin.

Niin kauan se vei.

Äiti on taas viime yönä herännyt mun synnyinhetkenä, niin se sanoo mun syntymäpäiväaamuna. Oon sille aina se pikkutyttö.

Täällä oon keskellä syvintä Afrikkaa. Täällä jossain keskellä flooraa ja faunaa, gorilloja ja mustaa magiaa. Mun äiti on mulle erityisen rakas, niin kuin sun äiti on sulle. Äitit on ainutlaatuisia, me ollaan ainutlaatuisia. 

Mutta onko sadat juoksevat lapset ja tuhannet odottavat ihmiset teiden varsilla, väreilevässä ilmassa, kuivalla maalla uniikkeja vai meille massaa. Entä tv:n pallomahainen lapsi? Niin just se, jolla pörrää kärpänen silmässä. 

Olisko Maria mulle ainutlaatuinen, ellen tietäisi hänen nimeään. Kun ei tiedä ja tunne, jää ajatuksia vaihtamatta, niin paljon kuulematta ja monta tarinaa kertomatta.